Tytin suoritus lähti hyvin käyntiin. Ykkösellä kolmas, kakkosella toinen ja kolmosesta lähtien pysyi tolppapaikka. Aamusta asti tulevan mestarin olemuksesta oli havaittavissa D18-tyttöjen parhaimmuuteen tarvittavaa tyyneyttä ja Huusarin Pekan sanoin – halua lippua kohtaan. Sanoipa Pitkospolun pendoliino itsekkin kisan jälkeen, että tunne oli aamuherätyksestä asti: ”tästä tulee hyvä päivä”. Ja tunne säilyi melkein kisan loppuun asti. Viidennelle rastille Tytti sai kiinni yhden pahimmista haastajistaan – Tuulia Viberg (TuS) – ja tytöt jatkoivat matkaa kahdestaan. Joskin paljon puhutussa flow-tilassa matkaa taittanut TyTy ei tainnut paljon kilpasiskonsa perään katsella vaan teki tarkasti omat valintansa. Aivan lopussa alkoi kuuleman mukaan tossu painamaan ja Tytti luovutti vetovastuun 8. rastilta mukaan tarttuneelle Sonja Liukkoselle (Delta). Sonja veti letkan liikaa oikealle (väli 11-12) ja melkein täydellinen suoritus sai pienoisen kauneusvirheen viimemetreillä. Maalialueella ehdittiin jo pidättelemään henkeä kun väliajoissa Tytin kanssa matkaa taittanut Tuulia ilmestyi tiheiköstä ensimmäisenä ja sinipunavalkoista ei ilmestynytkään heti perään. Puoli minuuttia raastavaa odotusta ja tässä vaiheessa varma hopeamitalisti (lähti toiseksi viimeisenä) oli viimeisellä rastilla. Kulta oli melko varma, mutta lopun virhe antoi teoreettiset mahdollisuudet viimeisenä lähteneelle JRV:n Anna Närhelle. Anna jäi kuitenkin lopulta niukasti Tuuliallekin ja näin Tytti pokkasi neljännissä SM-pitkissään kolmannen kultansa.
Myös H17-pojat piti kohtalaista kyytiä yllä sijoittuen peräkkäin juuri plakettien ulkopuolelle. Aleksi oli 11. ja Pauli 12. Nämä kaverit kun saa SM-viestiin rinnalleen suht saman tasoisen Unkarin avun, voitaisiin kuvitella jonkin arvoista metallia tarttuvan hyppysiin.
R2-kisoissa ei aivan palkintopallille kavuttu. Parhaiten menestyi Esko Ranta (H75) kuudennella sijalla ja Jukka Savolainen (H65) seitsemännellä sijallaan.
Kuvia R1-finaaleista