Kaikki alkoi jo oikeastaan 80-luvun loppupuolella kun ensi kerran menin Unkarin Pecs:iin muutaman suunnistajan kanssa harjoittelemaan. En ollut ensimmäinen mohikaani sillä suunnistusvaihto PVSK:n (yksi järjestäjäseuroista) oli alkanut jo kymmenkunta vuotta aiemmin. Toinen reissu oli taas edessä vuotta myöhemmin ja vastavierailuja Pecs:stä tänne. Syntyi tuttavuuksia ja ystävyyksiä jotka kantavat yhä. Kun Wmoc2011 Pecs:iin myönnettiin, kutsu kävi LS-37:lle ottamaan kilpailuun osaa. Ja kutsuunhan vastattiin reilusti yli 30 hengen voimin useassa eri matkaryhmässä. Kaikkihan eivät toki kilpailleet vaan olivat mukana kannustamassa ja vähän lomailemassa samalla.
Se mitä virallisesti tapahtui löytyy lyhyesti vaikka tästä tuloslinkistä. Alkupäivät ”veryteltiin” sprinttikilpailulla, jonka karsinta juostiin Pecs:in vanhassa ydinkeskustassa ja erityisesti tuomiokirkon muurien ansoja vältellen. Sprinttifinaali juostiin Komlon pikkukaupungissa tyyliin puistosprintti . Parhaat saavutukset olivat LS:lle Markku S:n 9. sija ja Lea A:n 16. sija A-finaaleissa. Sprinttisuunnistus on kova laji, jos menestyä aikoo tuli todettua monen suusta.
Maanantain mallisuunnistus- ja lepopäivän jälkeen vuorossa olivat pitkän matkan kaksi karsintakilpailua sekä torstain välipäivän jälkeen finaalipäivä. Kaikki pitkän matkan kilpailut juostiin kovassa helteessä. Hellettä riitti finaalipäivän +35 °C asti. Tunnelmaa metsästä voi aistia vaikka tässä Esko R:n vilvoitteluhetkessä . Nousuja ja laskuja maastoissa riitti. Toisen karsintapäivän huipensi maalialueelle suunnistus noin 150m korkeuseroa jyrkkää ja peitteistä mäenrinnettä alaspäin taiteillen. Melkoinen elämys itse kullekin saati sitten vaikka sarjoille HD75- vanhempaan päin.
Finaalit juostiin Szuadon hyväpohjaisessa , 
mutta korkeuseroja sisältävässä suppamaastossa. Näkyvyyttä riitti ja mukana pärjäsi, jos oli juoksuvoimaa. En malta olla kertomatta, että mm. H80A finaalissa tarjolla oli 3.6 km rata ja 170m noususumma. Sopii kokeilla helteessä vaikka juoksemalla Ukeskuksen kentältä hyppyrimäen juureen 3 kertaa peräkkäin . Parhaat tulokset A- finaaleissa saavuttivat Matti K 7. sijallaan H55 sarjassa sekä Päivi E 22. sijallaan D45 sarjassa.
Omassa matkaporukassa käväisi loppujen lopuksi 20 henkeä. Muita seuralaisia tapasimme kilpailu- ja harjoituspaikoilla sekä kaupungilla liikkuessa. Ryhmämme oli järjestäjien nettisivujen rekisteröintiosastolle vähintään haastava. Sivustoa ei oltu suunniteltu sellaisen ryhmän tarpeisiin, joka saapuu ja poistuu neljänä eri päivänä eri tavoin, nukkuu yksin omassa huoneessa, kulkee osin itsenäisesti autoilla ja itse asiassa ei ollut yhtenäkään päivänä edes täysilukuisena paikalla. Kaikesta kuitenkin selvittiin hienosti. Kuljetukset pelasivat, kilpailut olivat teknisesti hyvin järjestetyt ja sadetta saatiin vain muutaman minuutin ajan koko reissussa.
Kilpailupäivät alkoivat aamu 8:00 kuljetuksin ja majoitukseen päästiin noin 17 kieppeillä uudestaan. Sen jälkeen tulikin sään aavistuksen viiletessä yleensä huikea nälkä. Onneksi Unkari ja Pecs ovat paikkoja jossa tähän tarpeeseen on paljon vaihtoehtoja. Annokset yllättivät positiivisesti ja jossakin vaiheessa Kari V joutui soittamaan syömisapua kun ”ilmeisesti pizzan tilauksessa tuli jokin mittavirhe”. Kumma mies kun ei jaksa syödä 45 cm pitsaa. Eikä jaksanut Anttikaan omaansa, vaikka allekirjoittanut yritti auttaakin.
Meille ryhmänä ei matkan aikana kovin erikoisia juttuja sattunut. Taksikuskit eivät yleensä ymmärtäneet mitään vierasta kieltä, onneksi sentään kartasta jotakin jotta perille päästiin. Hinnoittelu oli samalle matkalle hyvinkin kirjavaa. Katujen nimikylttejä ei juuri ollut näkyvillä mikä teki bussiajeluista haastavia .
Ainahan sattumuksia isossa tapahtumassa kuitenkin on. Loppukevennykseksi tosijuttu eräästä suomalaisesta naissuunnistaja N:n seikkailusta toisen karsintapäivän aikana. N, jonka taidot eivät aina riittäneet vaativille maastoille, oli saanut ohjeeksi olla pitkän matkan karsinnassa korkeintaan 2.5 tuntia maastossa. Sitten piti palata pois. Seuran bussin lähtöaika läheni, kello oli jo käynyt suunnistusaikaa helteessä 3h, ilmeet olivat vähän huolestuneita ja odotuspartio päättikin jäädä kilpailukeskukseen asiaa selvittämään jotta muu bussillinen pääsisi matkaan. Tapahtumalla oli kuitenkin onnellinen loppu. N oli kolmannella rastivälillä harhautunut perusteellisesti suunnasta ja ajautunut ulos kartalta. Ensimmäisessä vastaan tulleessa talossa ei ollut puhelinta eikä yhteistä kieltä eikä ilmeisesti tietoa edes suunnistuskilpailustakaan. Vettä onneksi löytyi. N:n matka jatkui tietä pitkin eteenpäin. Vastaan sattui toinen talo ja siinä lomaileva suomalainen pariskunta, joka oli järjestämässä syntymäpäiväkutsuja lapselle. Talon raskaana oleva emäntä voi hellesäässä vähän heikosti ja niinpä (kuitenkin ensiksi puhelinsoitto matkanjohtajalle, asiat hyvin) N jäi avustamaan syntymäpäivien valmistelussa ja oli suunnistuspuku päällä mukana juhlissa. Omaan hotelliinsa N palautettiin myöhemmin autokyydillä illalla 21 aikoihin. Varsinainen karsintamatka vai mitä?
Kotiin palattiin viikonlopun aikana muutamaa kokemusta rikkaampana taasen eri reittejä pitkin. Mukava reissu kaikin puolin. Kiitos mukanaolijoille.
Hapsu{jcomments on}