“Haastan Kirvesmiehen Juhan olemaan ensi kuun kasvona. Juha on vuoden nuorempi ja oltiin joka toinen vuosi samassa sarjassa. Juha oli luokkaa kovempi luu jo silloin.”
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Jarmo Pikkarainen, kotoisin Pohjois-Pohjamaalta Pattijoelta, nykyisin Raahea ja liikkunut Rovaniemen, Kouvolan, Lahden kautta Hollolaan. Värkkäilen suunnistuskarttojen parissa päivät pääksytysten.
Milloin aloitit suunnistuksen?
Kansakoulussa oli kerran suunnistusta mustavalkoisella peruskarttakopiolla sekä Saloisten Reippaan kurssilla opeteltiin kompassin saloja, karttamerkkejä yms. Pikkukylällä oli mahdollisuus kolmen yhdistyksen toimintaan. 4H-kerho, partiotoiminta ja suunnistuskoulu. Olin aika sitkas lähtemään mihinkään mukaan, mutta kaverit sitten saivat lähtemään partiotoimintaan ja suunnistamaan. Suunnistuspolulla ollaan yhä.
Suunnistusura lyhykäisyydessään: 13-vuotiaana mukaan, 18-sarjaan siirtyessä aloin käydä lenkillä ja miettiä suunnistuksen saloja. Miehissä ehdin suunnistaa kaksi vuotta ja vajaan kuukauden. Ensimmäisenä vuonna meni lentopallossa nilkka aika pahasti nurin ja kolmantena vuonna polvi “poikki”. Välissä oli yksi ehyt vuosi.
Miten tutustuit LS-37:n toimintaan?
En voinut välttyä vaikutuksilta kotona. Parilla veteraanisuunnistusreissulla alkoi vanhempi väki tulla tutuksi. Jokisen Eskon voi syyllistää seuraan liittymisestä ja nyt tästä kirjoittelusta.
Mikä suunnistuksessa on parasta?
Aikanaan suunnistus kaikkinensa oli elämys”matkailua”. Saloisten Reippaan porukassa oli kiva olla. Minulla on urheilussa ollut aina jonkinasteinen kilpailukipinä. Kun innostuu lajista niin suorituksen parantamisessa on monenlaista mielenkiintoista haastetta. Vastaavanlaista menestymisen kipinää ei oikein muissa toimissa sitten olekaan ollut. Nykyisin parasta ovat ihmiset, maastot ja kartat, ja kuntoratoja on mukava kiertää hitaammassakin temmossa. Jälkikäteen ajateltuna ehkä itselleni ihan huippua oli suunnistajien keskuudessa vallinnut tasa- arvoisuus eri-ikäisten välillä. Eikä asia ole huonommaksi mennyt.
Missä maastossa ensi kertaa suunnistit?
Harjoituksissa Raahessa ja seuraavana viikonloppuna kansallisissa Kokkolassa. Molemmissa oli kiire päästä maastoon pois ihmisten näkyviltä. Siellä sitten pähkäilin, että missä ollaan ja mihin pitäisi mennä.
Mitä muita lajeja olet harrastanut?
Pikkukylällä pelattiin jalkapalloa ja jääkiekkoa sekä laskettiin suksilla mäkeä yms toimintaa. Seiväshyppyä puuseipäällä harrastettiin meidän pihalla paljon. ennätykseksi jäi 3,10 metriä. Myöhemmin tuli mukaan lentopallo, mitä pelasin yhden vuoden 5-sarjassa Tekun joukkueessa. Ensimmäinen nahkainen jalkapallo saatiin kylälle naapurin pojan kanssa kerättyjen viina- ja kaljapullojen tuotolla. Seiväshypyssä oli ylösmenon vaikeuden lisäksi alastullessa haastetta osua taitettujen patjojen kokoiselle alustalle. Ehkä hiihtosuunnistuksenkin voi laskea omaksi harrastukseen.
Mitä seuroja olet edustanut?
Saloisten Reipasta olen edustanut. Jäsenenä olen ollut Sippurastissa ja nyt LS-37:ssa.
Onko sinulla ollut valmentajia?
Varsinainen valmentaja oli Auno Aunola, entinen maileri ja harjoittelu oli sen mukaista. Aloin harjoitella 16-vuotiaana. Siihen mennessä pisimmät lenkit olivat suunnistuskisoja. Kahden vuoden kuluttua juoksin ensimmäisen yli 10 km:n tielenkin. Siinä sivussa tuli harrastettua muitakin lajeja, mutta harjoitukset tein ohjelmaan mukaan. Jääkiekossa piti joskus passailla, että pystyi juoksemaan lenkin. Kaikesta ylimääräisestä en arvannut valmentajalle edes mainita. Seurassa oli aikamoinen huippuvalmentaja, Liimataisen Jussi. Asuin hänen luonaan yhden vuoden alivuokralaisena. Hän ei tehnyt minulle harjoitusohjelmaa, mutta kuinka voikaan ihmisellä olla kyky ajatella. Suunnistussuorituksesta (ja paljon muustakin) sekä sen eri puolista keskusteltiin ja keskusteltiin ja pohdittiin. Paljon varmaan valui asiasta kuin hanhen selästä, mutta pään hakkaaminen mäntyyn jäi vähemmälle.
Mukavin urheilumuistosi?
Jos unohdetaan kyläpelien 10-9 voitot ja lentopallopuulakin kunnanmestaruus ja pysytään suunnistuksessa niin ehkä kisamatkat seuran 9-hengen Transitilla, joka yleensä kesti aika hyvin, ehkä leirit Raahea käyrärikkaammissa maastoissa, ehkä kalottiottelumatkat, missä suomiverkkareiden pukeminen päälle, vaikka pienemmässäkin mittakaavassa sykähdytti.
Lempitreenisi?
Aikanaan vauhtileikittelylenkit ja tv kovat. Nykyisin hiihto sopivan mäkisessä maastossa.
Suolla ja lumihangessa tehdyt hienot numerohirviölenkit 10+2x10x50 m/50 m/10 min/15 min.
Parhaimmat saavutuksesi?
Ei mennyt taju alttarilla. Aikanaan ihmettelin, että vanhemmat äijät viitsivät puhua niin kovasti vanhoista saavutuksista. Koska varsinaisia saavutuksia ei minulle ole oikein ollut niin olen yrittänyt olla hiljaa, vaikka vähäinenkin omakehu on mukavaa. Eli sinne urheilupuoleen. Ne voisivat olla puolustusvoimien suunnistusmestaruuskisojen 2. sija ja maastojuoksun 11 sija. SM-kisat eivät niin hienosti menneet, mutta jännä numerosarja tuli 3 vuoden ajalta 18-20-sarjoissa. Tuplat sijoista 5, 8, 12 ja 15. Yksi yö meni mönkään ja olin 20. Ykkönen ei meinannut löytyä millään. Liian kovat kierrokset lähtiessä. Miesten sarjassa jäi SM-kokemus yökisoihin. Toinen meni täysin mönkään ja toisesta tuli sija jonnekin 20 tietämille. Miehissä kalottiottelun 3. sija ja viestivoitto ovat jääneet mieleen. Viestissä pääsin kolmannelle osuudelle ensimmäisenä. Se oli kokemus, mitä ei Saloisten Reippaassa ollut oppinut ja kylmä rinki oli jossain ydinjatkeen paikkeilla koko matkan. Tuli vedettyä tosi varman päälle. Armeijassa pistivät juoksemaan maastojuoksukisoja. Eikä se mikään hassumpi laji ollut, kun oppi, että ei voinut passailla aluksi ja että alkumatkan tuska saattoi ruveta helpottamaan kilometrin parin jälkeen. Pururadalla sain juostua cooperin 3800 metriin ja tiellä 13 km 42,50.
Onko sinua vaivanneet loukkaantumiset?
Pari kertaa kuten taisin jo kehua.
Miten vietät vapaa-aikaasi?
Omakotitalo vuodelta 1950. Mukava asua, mutta ei aivan huoleton. Puuta käännellen, väännellen ja hetkittäin jopa nikkaroiden. Maata kääntäen ja porkkanoiden ym. kasvua seuraten. Se on hitaampaa kuin maalin kuivumisen seuraaminen, mutta mielenkiintoisempaa. Tietysti leikit vielä kutsuvat ja trampoliinilla hyppiminen. Joskus jopa lenkillä juosten, pyörällä, suksilla tai kajakilla.
Millaisissa yhdistys- ja luottamustoimissa olet ollut mukana?
Aikaisemmin jonkin verran valmennuskuvioissa ja partiolaisten touhuissa. Kävin aikoinaan senaikaisen A-tason valmennuksessa, mutta taisin olla parempi urheilijana kuin valmentajana. Eli ei kovin rapoinen valmentaja. Käsin tiskaaminen on paras esimerkki saavutetusta luottamustoimesta.
Kuvaile itseäsi kolmella sanalla:
Rauhallinen joviaali hermoilija.
Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Varmaan joku basilisko.
Kouluajan lempiaineet?
Maantieto, matematiikka ja biologia. Liikunta lukiossa. En oikein oppikoulussa osannut nauttia liikuntatunneista paitsi telinevoimistelusta.
Onko sinulla ollut taukoa suunnistuksessa? Jos on, miksi?
Ehkei tähän tarvitse enää vastata.
Mistä ammennat inspiraatioita?
Milloin mistäkin. Hienoista puu- ja hopeaesineistä, hyvästä seurasta.
Mitä omalla TV-kanavallasi esitettäisiin?
Nykyinen systeemi on hyvä. Voi valita monesta ja valitsen late lampaan.
Minun mielestäni(jatka)…
Hampaat voisivat uusiutua kaksikin kertaa.
Tätä et vielä tiennyt minusta:
Virveli ja perhovapa ovat olleet pitkään naftaliinissa. Ehkä vielä kaivan ne esiin. Eikä rinkkakaan olisi hassumpi.
Mitä tulee mieleen sanoista:
Kylmä Veret seisauttava pakkanen.
Hiljaisuus Radio soimaan.
Myrsky Ah ja yes
Lumi Katolla ikävää, maassa loistojuttu
Rakkaus Ei tarvitse nyppiä päivänkakkaraa. Voi antaa sen kasvaa ja kukoistaa.
Aika Ympyrää kierretään, mutta aika se vaan puksuttaa ja me matkustetaan mukana.
Karhu Luonnossa vaeltelija ja ravinnon etsijä, ei tarvitse pelätä kuin ihmistä ja ehkä jotain loiseläintä.
Tasa-arvo Toisen kunnioitusta
Mielenmaisema Pohjoinen tammukkapuro
Runo Saa hyvän mielen jos ymmärtää runon kielen. Masentunutta lääkitsee, etsivää ohjaa, nauravainen tukea etsii. Ihmisen se on tekemää, ihmisen luomaa. Niin syvällä voi sukeltaa runon sanoma tai pintavesiä se kahlaa, metsiä samoaa ja usein baariin eksyy.