Olen Aleksi Anttolainen, Lahden Suunnistajat -37. Olen asunut Lahdessa 13 vuotta, lukion suoritin loppuun viime keväänä ja tällähetkellä suoritan varusmies palvelusta Lahden Urheilukoulussa
upseerioppilaana.
Oma urapolku suunnistajana – milloin ja miten aloitit?
– Äiti veri suunnistuskouluun 7-vuotiaana ja 9-vuotiaana suunnistin ensimmäiset kilpailuni. Olen aina omistanut valtavan kovan halun onnistua ja pärjätä, joten kun 10-vuotiaana suunnistin pari kilpailua aivan surkeasti, niin päätin, että en suunnista enää koskaan. Tämä johti parin vuoden suunnistustaukoon (elämäni huonoimpia päätöksiä), minkä jälkeen 13-vuotiaasta lähtien olen vuosivuodelta syöksynyt syvemmälle ja syvemmälle suunnistuksen syövereihin. Suunnistus on tuonut intoa ja kavereita, elämyksellisiä leirejä ja kisareissuja sekä itseäni kiehtoo lajin haasteellisuus ja monipuolisuus.
Huippuhetket suunnistajana?
– Jokainen hetki, kun tiedän täydellisesti missä olen, minne olen menossa ja mitä olen seuraavaksi tekemässä eli ne hetket kun suunnistus on täydellisesti hallinnassa.
Tulevan suunnistuskauden tavoitteet?
– Nuorten MM-kisoissa henkilökohtaisella matkalla mitalille, Suomen mestaruus sekä kehittymisen jatkuminen koko vuoden ajan.
Hauskin leirimuisto?
– Liian paha kysymys, sillä millään en pysyt yhtä erottamaan toisista. Jos ei kaikkia upeita suunnistustreenejä ja maastoja lasketa. Niin, hienoimpia hetkiä ovat auringossa lämmittelyt suunnistustreenin jälkeen, yösuunnistukseen lähtiessä oleva jännitys sekä leirikaverien kertomat tarkoitukselliset tai vahingossa syntyneet hauskat jutut – ja niitähän riittää!
Terveiset Leimaus-leiriläisille?
– Suunnistakaa, hiihtäkää, juoskaa ja liikkukaa kaikin mahdollisin tavoin niin paljon kuin sielu sietää, sillä nuorena siihen on eniten aikaa. Ja muistakaa pitää hauskaa! Nähdään Leimauksella sekä kesän muilla rasteilla!
Terkuin, Allu
************************************************************************************************************
Olen Tytti Kirvesmies, 20-vuotias Hollolasta kotoisin oleva ja nykyisin Tampereella asuva suunnistajatar.
Oma urapolku suunnistajana – milloin ja miten aloitit?
Suunnistus on minulle lapsesta asti opittu varmastikin paras mahdollinen elämäntapa, ja vahvan kilpailuvietin omaavana voittamisen tahto motivoi treenaamaan suunnistusta ihan tosissaan. Aloittaessani kisailua suunnistuksessa löysin itseni yleensä tuloslistan häntäpäästä, mutta kehitystä on tapahtunut, ja nuorten sarjoissa pääsinkin neljä kertaa edustamaan Suomea nuorten arvokisoihin.
Olen kulkenut suunnistuskisoissa vauvasta asti vanhempieni mukana, ja ensimmäiset suunnistusreitit ovat olleet muksulasuunnistuksia. Ensimmäisiin oikeisiin kisoihin osallistuin 9-vuotiaana Fin5-rastiviikolla Heinolassa, ja muistan edelleen kuinka se jännitti! Suunnistusoppeja olen saanut LS:n oravapolkukoulusta, mutta tärkein opettaja ja tsemppari on aina ollut oma iskä.
Tälle kaudelle muuttuu monta asiaa, nimittäin seurani on vaihtunut Lahden Suunnistajista Tampereen Pyrintöön ja sarjakin vaihtuu naisten pääsarjaan.
Huippuhetket suunnistajana?
– Parhaat fiilikset suunnistuksessa saan siitä periaatteessa yksinkertaisesta asiasta, kun homma on täysin hallussa ja rastit tulevat vastaan suunnitelman mukaisesti. Tämän fiiliksen voi saada treeneissäkin, mutta tietysti kilpasuunnistajana menestyminen viehättää. Kilpailuista mieleen on jäänyt onnistunut Venlojen viestin avaus, flow-tilassa liidelty SM-pitkä parin vuoden takaa sekä viime kesän junnu MM-kisojen keskimatkan kuudes sija.
Tulevan suunnistuskauden tavoitteet?
– Kehittyä kaikin tavoin – sitä kautta paranevat tuloksetkin!
Hauskin leirimuisto?
– Suurin osa hauskoista suunnistusmuistoista on peräisin juuri leireiltä, ja yhtä hauskinta on tosi vaikea nimetä. Yhteinen tekijä hauskoilla muistoilla ovat kaverit, joihin useimmiten olen tutustunut juuri leireillä!
Terveiset Leimaus-leiriläisille?
– Suunnistus, kesä ja kaverit; ai että me kaikki varmasti odotamme noita juttuja! Hiihdetään ensin lumet loppuun ja lumien sulattua ollaan aktiivisia kevään suunnistusharjoituksissa, niin pääsemme kaikki lähtemään hyvin eväin Vierumäelle Leimaukselle. Siellä nähdään!
Terveisin, Tytti