Lauantaiaamuun mennessä kato oli käynyt leiriläisissä, joista rivistä oli poistunut 40 prosenttia. Muistakaahan pestä kadet tasalta ja puolelta sekä vaihtaa kuivat vaatteet heti reenin jälkeen.
Jäljellejääneet kestävyysurheilijat aloittivat leirin ajoissa ja auringonnousun aikaan olimme jo Vorssassa. Suurturkulaiset ovat ottaneet mallia Korttelikupista ja järjestävät Varsinais-suomessa Turku Sprint Cuppia (https://varsinais-suomensuunnistus.fi/category/tsc-2017/) . Meidänkin nimet löytyvät neljännen osakisan lähtö- ja tuloslistoilta. Kadut Turussa olivat paljon heikommassa kunnossa kuin Lahden seudulla. Jäätä ja liukasta oli monessa paikassa.
Linnasmäen majapaikan lounaan jälkeen hiukan hengähdettiin. Iltapäivän sprintti-multitekniikka suunnistus oli verryttelyetäisyydellä. Mäkeä riitti täälläkin ja pikkupojille pituuttakin, kun eivät malttaneet lopettaa harjoitusta ”kesken kaiken”. Löysivät kuitenkin huoneeseen 🙂 Päivällisen jälkeen analysoitiin Heinin johdolla aamupäivän kisaradat. Sitten taas suunnistuskamat niskaan ja kohti Piikkiön pimeäsprinttisuunnistusta, joka oli onneksi lyhyt. S-marketin iltapalan ostosten jälkeen pikaisesti saunaan, kun aikataulu ahdisti. Henri taisi olla ainut uimassa kävijä.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme Raision metsiin käytäväsuunnistuksella aloittaen. Sitten siihen päälle kuuden-kahdeksan kilometrin normirata. Lunta metsässä oli vähemmän, kuin monella kevätleirillä, joten suunnistusajatusta oli hienoa kehittää. Vajaan parin tunnin harjoituksen jälkeen Linnasmäen lounaalla makaronilaatikkokin muuttui maksalaatikoksi.
Kotimatkalla ainoastaan autokuskit pysyivät (kai) hereillä. Matkustajat kuuntelivat nukkumattia ja kohinaa, kun kunto nousi.
Kuukauden päästä jatketaan seuraavissa maisemissa.
Heikki