Pyöräsuunnistajien seuranmestaruuksista kisaamaan uskaltautuivat tänä vuonna vain kovimmat ja motivoituneimmat, ehkä siksi että kisaohjeissa haussa oli Tiirismaan timanttireisiä ja teräspohkeita sekä Soisalmen sinnikkäitä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös samaan aikaan poljettu Miry-cup sekä se, että kellon lähestyessä viittä, vettä lappasi niskaan kuin Pikku-Vesijärvestä kaataen ja Etelä-Suomen korkeimman mäen rinteiden polkuviidakko muuttui koko ajan haastavammiksi -helppohan se ei ole ikinä ollut.
Seuran mestaruudet jaettiin kolmella eri mittaisella reitillä, joiden vaatimustaso vaihteli suuresti. A:lla suurimman haasteen tarjosivat reitin 480 nousumetriä. B:llä ja C:llä omaan ajotyyliin sopivien reitin valintojen löytäminen osoittautui monelle haasteeksi, luvassa oli sekä pitkää käyränkiertoa että muutama lyhyt puttaus. Tiukan alkunousun kirvoittamana kuultiin muutama ärräpää sekä moninaisia selityksiä ja ihmettelyjä jo lähtöpaikalla. Päivän paras heitto on nostettu otsikkoon -kiitos kommentista ?.
Haasteiden kautta huipulle (Kartanonmäen)
Suurin osa lyhempien ratojen polkijoista meni heti ratamestarin ensimmäiseen jäynään; K:lta olisi saanut lähteä myös taaksepäin. Alun jälkeen kuitenkin meno maistui ja Tiirismaan teräspohje -tittelin sarjojensa nopeimpana lunastivat Joonas, Jari, Aaro ja Satu. Soisalmen sinnikäs -kategoriassa vakuuttavat mestarit olivat Paavo ja Sarkka.
Tiirismaan timanttireisi -tittelin virallinen ratkeaminen jäi odottamaan vielä omatoimisuunnistajien panosta, mutta yksi vahva noteeraus saatiin tähän sarjaan naapuriseuran edustajalta. Tiedoksi tämän pohjalta myös kaikille lähtönousun vaativuutta hämmästelleille. Eipä tuo ollut kuin pieni alkulämmittely, Jouni nimittäin jatkoi siitä rinnettä ylös suoraan Kartanonmäen huipulle ja ajamalla meni koko matka ?. (Oli pakko, kun alla oli Mr. Pysun lainapyörä.)
Kieroista ratamestareista ja matkalla koetuista moninaisista haasteita riippumatta maalissa oli kaikilla hymy huulilla. Ari oli löytänyt ideaalisen sijainnin maalileimaukselle, illan edetessä saimme paikalle myös sen tilauksessa olleen kuvauksellisen auringonlaskun. Loppulaskussa monella oli aikaa miettiä, miten fillarin ja kuskin saisi viriteltyä vielä kovempaan kiitoon ensi vuodeksi. Silloin reitillä ei todennäköisesti ole 480 nousumetriä kihnutettavana.
Kiitos kaikille mukana olleille ja tiedoksi Miry-cupin kiertäjille & muille kiinnostuneille: Karttoja voi kysellä seuran toimistolta. Rasteilla on kuitunauhat.
Päivi Tommola
