Lahden Suunnistajat -37 edustusryhmä sen kun vahvistuu: Anna Närhi liittyy joukkoon sini-puna-valkoiseen!
Vuodesta 2014 lähtien IFK Göteborgia edustanut Anna on päättänyt siirtyä seuraamme. Iloisesti otamme useasti maajoukkueessakin esiintyneen naisen seuraamme. Sain kiireisen lääkärinaisen puhelimen päähän haastatteluun kertomaan mietteitänsä.
Hei Anna ja ensiksi tervetuloa seuraan! Millä mietteillä ja miksi vaihdat seuraan?
Hei, kiitos! Hyvillä mietteillä ja odotan innolla ensi kautta. Hieman haikeudella jätän IFK:n taakseni, mutta innolla odotan tulevaa. Valmistuin viime vuoden keväällä lääkäriksi ja ostimme asunnon Jyväskylästä, jonne muutimme puolisoni kanssa. Nyt Suomessa ollessa ajattelin, että on aika sulkea yksi ovi ja avata uusi. Vallitsevan tilanteen takia viime vuonna jouduin katselemaan kotimaan viestejä sivusta, niin ajattelin, että tänä vuonna on aika vaihtaa seuraa ja olla osana viestejä ja vielä hyvässä porukassa. Kiva tulla joukkoon, jossa on hyvä yhteishenki ja osittain entuudestaan tuttuja.
Oliko päätös seuraan vaihdosta helppo?
Täytyy kyllä sanoa että ei. Ensimmäiseksi täytyi miettiä, että haluanko jättää IFK:n taakseni, kun siitä on tullut niin rakas itselleni. Siellä kulttuuriin kuuluu, että ollaan paljon mukana päivittäisessä tekemisessä ja kun en enää sitä pysty olemaan, niin tulin siihen päätökseen että vihdoin on tullut aika vaihtaa seuraa. Sen jälkeen kun olin päätöksen seuran vaihtamisesta tehnyt, aloin pohtia mikä olisi itselle se paras vaihtoehto. Syksyn aikana käytiin useita keskusteluja ja hyviä vaihtoehtoja, joista piti miettiä, mikä on itselle se oikea, oli paljon. Lopulta Lahti vaikutti itselle parhaalta vaihtoehdolta.
Mitkä ovat päällimmäiset syyt, että saamme sinut seuraan?
No syitä on monia, mutta päällimmäisenä varmaan vahvistunut naisten porukka ja hyvä yhteishenki sekä tutut suunnistajat. Etäisyys Jyväskylästä Lahteen on maltillinen, niin pääsen välillä osallistumaan leiripäiviin, jotka tukevat omaa harjoitteluani. Yksi iso syy on myös se, että Lahdessa vaikuttaa olevan todella hyvä pöhinä päällä, joka osittain muistuttaa samanlaista kulttuuria kuin IFK:ssa, joten halusin iloiseen seuraan mukaan ja avaamaan uuden sivun elämässäni.
Keitä sinulle entuudestaan tuttuja seurassa on?
Yksi lähimmistä ystävistäni, Kirvesmiehen Tytti, on seurassa, Petteri on lapsuudenkaveri ja Minna maajoukkuekaverina tuttu. Myös Karo ja Ansku ovat tuttuja kasvoja, ja Juha itseasiassa riparikoutsini ja oltiin myös ystäväpariskuntamme bestman ja kaaso. Koska olen Tytin luona Lahden seudulla paljon pyörinyt teinivuosina, niin kaupunkina Lahti on jollain tavalla tuttu. On mukava, että seurassa on entuudestaan tuttuja, niin ei joudu ihan tyhjän päältä aloittamaan ja tietää, että naisissa on mukava porukka ensi kaudelle.
Mitä vuosi 2020 tarjosi sinulle?
Aivan täydellisen elämän käännöksen ylösalaisin. Muutin Göteborgista takaisin Suomeen keväällä. Valmistuin opiskeluista, aloitin käymään töissä, ostimme oman asunnon ja jotenkin elämä muuttui tosi paljon erilaiseksi viime vuonna. Tietysti mukaan mahtui vallitseva tilanne, mutta onnekseni itselle vaikutukset olivat melko maltillisia sen suhteen. Omalla tavallaan vuosi oli raskas kilpailujen peruuntumisten vuoksi, koska halusin tehdä paluuta terveysongelmien ja kokonaisuudessaan vaikean 2019 kauden jälkeen. Aluksi kisojen peruunnuttua harmitti, että meneekö toinenkin kausi taas pilalle, mutta oli kiva kun lopulta kisoihin pääsi, vaikkakin lopulta omalta osaltani viime vuosi oli aika epätavoitteellista ja suunnistin lähinnä omaksi ilokseni ja rakkaudesta lajiin. Harmitti, kun ei päässyt viestejä juoksemaan, mutta tänä vuonna sitten senkin edestä! Tilanteen myötä pystyin nauttia enemmän töistä ja ottaa talteen opit, joita siellä tarjottiin. Vuosi oli kyllä kaikin puolin värikäs, kuten varmaan meille kaikille.
Olisitko muuttanut Suomeen ilman koronaa?
Olisin. Olimme jo aiemmin ostaneet asunnon Jyväskylästä, joten olisimme muuttaneet Jyväskylään ihan muutenkin. Eniten jännitti että pääsenkö valmistumaan, kun oli vielä muutamia tenttejä jäljellä ja miten pääsee muutto onnistuu. Lähtö tuli vähän kiireellä keväällä ja vanhemmat eivät päässee kärryn kanssa auttamaan muutossa matkustusrajoituksien vuoksi. Osa tavaroista jäi keväällä Ruotsiin, mutta onneksi tilanteen hieman hellitettyä, saimme haettua loputkin tavarat.
Mietitkö kesken viime kauden, että olisit vaihtanut seuraa?
Halu juosta vielä IFK:n paidassa edellisen kesken jääneen kauden jäljiltä oli niin kova, että elättelin pitkään toiveita Tiomilan ja Jukolan järjestämisestä, vaikka tiesin, ettei se kovin realistista olisi. Rakkaus IFK paitaa kohtaan oli niin kova, etten halunnut siitä heti luopua. Olin muutenkin jo alkuvuodesta juossut kisoja Ruotsissa IFK:n paidassa, niin ainakaan Ruotsin kisoissa en olisi voinut juosta toisen seuran väreissä. Aika ei vielä silloin ollut kypsä seuran vaihtoon, mutta viime vuoden aikana sitä mutustelin ja nyt mielestäni olin siihen valmis.
Mitä tavoitteita sinulla on vuodelle 2021?
Olen vähän sellainen on/off tyyppinen urheilija. Jos ei huvita, niin silloin ei todellakaan sitten huvita ja se kyllä näkyykin. Jos taas motivaatio on hyvä, niin tiedän, että voin olla tosi hyvä. Pääosin onneksi on huvittanut. Syksyllä oli vähän ongelmia löytää kipinää kunnolliseen harjoitteluun. Vuoden lopussa rupesi heräämään semmoinen kipinä, että haluan vielä näyttää ja katsoa, mihin omat rahkeet riittävät. Tiedän, että tällaisella motivaatiolla kuin nyt on, niin yleensä se tuottaa tulosta. En halua itse ottaa paineita tavoitteista, mutta haluaisin päästä sellaiseen kuntoon, johon voin itse olla tyytyväinen. Kuntoon päästessäni toivon kilpailevani mitaleista SM-kisoista sekä paikasta arvokisoissa, eikä pelkästään paikasta, vaan ihan oikeasti kilpailla siellä hyvistä sijoituksista. Kilpailu maajoukkuepaikoista on kova ja vaikka olisin elämäni kunnossa, ei paikka arvokisoissa ole varma, mutta olisihan se kiva vielä joskus taas pukea maajoukkuepaita päälle. Tarkoitus on siis treenata ihan kunnolla ja katsoa, mihin se riittää. Viestit myös kiinnostavat uudessa seurassa ja hyvässä porukassa. Tällä hetkellä tilanne näyttää omalta osalta ihan hyvältä ja toivotaan myös, että isoja kisoja voidaan järjestää ensi vuonna.
Onko sinulla tavoitteet henkilökohtaisissa kilpailuissa vai viesteissä?
Sekä että. En ole koskaan nähnyt niiden poissulkevan toisiaan. Pystyn keskittymään viestiin samalla tavalla kuin henkilökohtaiseenkin kisaan. Monesti olen saanut niistä lisäpotkua. Kun henkilökohtaisella tasolla on tullut onnistumisia, niin viesteihin lähtee hyvällä itseluottamuksella ja toisaalta hyvästä viestijuoksusta voi saada lisää itseluottamusta ja motivaatiota. Aina, kun on viivalla, niin mennään ihan täysillä. Innolla odotan uutta kautta ja kisoja. Ei ole väliä, onko viesti vai henkilökohtainen, kunhan pääsisi kisaamaan.
Mitä eroja koet Suomen ja Ruotsin suunnistuskulttuurissa?
En ole oikeastaan koskaan ennen IFK:ta edustanut paikallista seuraa, joten minulla voi olla hieman vääristynyt kuva. Kuitenkin kokemukseeni perustuen Ruotsissa suunnistus on todella yhteisöllistä. Kaikki tehdään siellä yhdessä. Päivittäinen harjoittelukin tapahtuu usein yhdessä ja yhteinen tekeminen yltää ihan arkiaskareisiinkin. Kun seura harjoittelee tiiviisti yhdessä kohti yhteisiä tavoitteita eli esimerkiksi suurviestejä, niin se kehittää paljon jokaista yksilöä. Potkitaan niin sanotusti toista perseelle kannustaakseen toista kohti yhteistä tavoitetta. Seuroista löytyy usein paljon suunnistajia, joilla ei niinkään ole henkilökohtaisia menestystavoitteita, mutta he harjoittelevat samalla intensiteetillä kuin suunnistajat, joilla niitä on, koska viestit ovat siellä niin tärkeitä. Viestit ovat siellä koko seuran juttu, eikä vain pelkästään sen ykkösjoukkueen. Suomessa olen itse kokenut aikoinaan henkilökohtaisten tavoitteiden olevan tärkeämpiä kuin viestitavoitteiden, eikä samanlaisia ”viestitykkejä” oikein löydy yhtä laajalla rintamalla suomalaisista seuroista. Suomessa on myös tavallisempaa edustaa jotain muuta, kuin paikallista seuraa, joten viikoittaisten harjoitusten ja yhteisöllisyyden luominen on luonnollisesti hankalampaa.
Pitäisikö Suomessa ottaa mallia Ruotsin viestikulttuurista ja yhteisöllisyydestä?
En ainakaan koe siitä olevan mitään haittaa, vaikka eihän sitä kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla ja Suomessakin tehdään tosi paljon hienoa seuratyötä. Uskon, että se yhteisöllisyys ja toisten kannustaminen ajaa kaikkia eteenpäin. Ruotsalaiset ovat laajalla rintamalla todella kovia viestijuoksijoita ja tämä varmaan on ainakin osittain peräisin niistä jokaviikkoisista yhteisistä harjoituksista. Ruotsin seuramajakulttuuri on yksi tekijä, joka on aika iso valttikortti seuratoiminnan näkökulmasta. Ruotsissa melkein jokaisella pienelläkin seuralla on yhteinen seuramaja, jossa he harjoittelevat ja viettävät aikaa. Tietysti valtion antama tuki siihen auttaa asiaa ja helpottaa semmoisen hankkimista. Mielestäni Lahdessa on vähän samanlainen pöhinä ja yhteisöllisyys käynnissä kuin IFK:ssa, niin mielelläni liityn mukaan joukkoon iloiseen ja odotan tapahtumiin mukaan pääsyä.
Miten olet viettänyt aikaasi näin korona-aikana?
Olen tietysti liikkunut paljon ja myös kokeillut paljon uusia juttuja. Aikaisemmin ajattelin sähköpyörien olevan ihan huuhaata eikä mitään kuntoilua. Puolisoni osti sähkömaastopyörän ja kokeiltuani sitä olen pyytänyt anteeksi kaikilta sähköpyöräjumalilta moneen otteeseen. Nimittäin se on osoittautunut ihan mahtavaksi peliksi! Varmasti tulee itselle hankittua sellainen myös. Töissä olen oppinut ihan sairaasti kaikkea uutta ja olen tykännyt todella kovasti. Olen kehittynyt ammatillisesti todella paljon, vaikka olen vieläkin työelämässä ihan lapsenkengissä. Olen tutustunut uusiin naapureihin, saanut uusia kavereita ja ehtinyt laittaa uutta kotia kuntoon. Olen ehtinyt tehdä paljon sellaisia asioita, joille aiemmin ei ole riittänyt aikaa. Kisojen peruminen antoi elämääni paljon ylimääräistä aikaa. Viime vuosi oli kaiken kaikkiaan tosi monipuolinen ja toi mukanaan paljon uusia asioita, niin hyviä kuin huonojakin.
Miten olet saanut yhdistettyä harjoittelun ja päivätyöt lääkärinä?
Onhan se aikamoinen palapeli eikä palautuminen aina onnistu optimaalisesti. Olen siis päivystyksessä töissä ja teen töitä kaikkina vuorokauden tunteina sopivan vaihtelevasti. Alkuun olin tosi väsynyt päivien jälkeen ja menin töistä vaan kotiin sohvalle nukkumaan. Kesällä en jaksanut käydä lenkillä melkein ollenkaan, koska uusi työ ja vastuu painoi. Nykyään jaksan paljon paremmin ja olen saanut yhdistettyä työt ja harjoittelun tosi hyvin. Vaikka olen tällä hetkellä täyspäiväisenä, on kokonaisviikkotunnit säännöllistä 8-16 -työtä pienemmät. Välillä päivät ovat pidempiä, mikä tarkoittaa, että minulla on enemmän vapaapäiviä ja silloin pystyn harjoitella kahdesti päivässä. Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen ja joustava, jonka ansioista on etukäteen saanut sumplittua työvuorot omiin aikatauluihin sopiviksi. Ainakaan vielä ei ole töiden takia jäänyt sellaisia kisoja tai treenejä väliin, joihin haluan mennä. Siitä iso kiitos työnantajalle ja esimiehilleni.
Ja vielä viimeisenä kysymyksenä, mitä toivot vuodelta 2021?
Toivon, että tämä koronatilanne rauhoittuu ja päästään kohti uutta normaalia. En tiedä tarkalleen, mikä se uusi normaali on, mutten usko, että tulee olemaan ihan samanlaista kuin ennen. Toivoisin, ettei korona näkyisi enää arjessa ja pystyttäisiin elämään niin normaalisti kuin mahdollista. Itselle vaikutukset eivät ole olleet niin isoja, mutta monen elämään ne on valitettavasti vaikuttaneet todella negatiivisesti. Olisihan se kiva päästä kilpailemaan, sitä vartenhan tässä harjoitellaan. Ensi viikolla on luvassa töissä paljon uutta, kun muutamme uuteen hienoon sairaalaan. Toivon, että kaikki sujuu senkin suhteen hyvin ja elämä asettuisi aloilleen kaikin puolin.
Iso kiitos Annalle haastattelusta ja vielä kerran lämpimästi tervetuloa seuraan!
Haastattelija ja teksti: Tuomo Niskanen