Järisyttävä kultamitali
Huh huh, täytyy ihan hengähtää syvään, että osaisi jotain sanoa. No, sanotaan nyt vaikka niin, että urheilu on ehdottomasti parasta paikan päällä. Tänä viikonloppuna siihen meille lahtelaisille tuli oivallinen tilaisuus, kun sprintin ja viestin SM-kilpailut järjestettiin meidän kulmilla. Helppohan se telkkarin ääressä on pysyä kaikesta tietoisena, mutta jokin siitä vaan puuttuu. Onko se se pöly silmissä, hiekanjyvät hampaiden välissä vai mikä. Niin, varmaan nuokin, mutta aivan ehdottomasti on se tunne, jonka saa kehoonsa, kun jännittää omiensa puolesta aivan lähietäisyydeltä. Se on hienoa, on se. Jos et ole vielä moista kokenut, niin suosittelemme sitä mahdollisimman pian.
Olimme saaneet siis järjestettäväksemme sprinttisuunnistuksen SM-kilpailut ja puitteet olivat upeat Lahden Satamassa ja Sibeliustalolla. Kilpailun johtajana toimi ansiokkaasti Timo Lehtonen. Ratamestarina oli sprinttivelho Teemu Niskanen. Helpolla kilpailijoita ei päästetty edes karsinnassa ja finaalissa ruuvia kiristettiin vielä piirun verran enemmän, jotta viimeisetkin älynystyrät saatiin suunnistajilta käyttöön. Oli tiukkoja välejä tarjolla, reitin valintaa ja hetken aikaa pääsi tuulettamaan päätä syystuulissa aivan Vesijärven rannassakin. Parranpärinää kaikenlaisista epäkohdista on ilmennyt jo paikan päällä kuin netissäkin. Sitähän toki aina tulee, kun kisaajia on paljon. Lauantainakin yli 1700 kilpailijaa kirmaili pitkin maita ja mantuja, niin jokunen soraäänikin mukaan mahtuu. Pieniä katastrofin poikasia toki järjestäjät joutuivat vähän siellä sun täällä selättämään.
Niin tokihan siellä kilpailtiinkin ja koska kyseessä oli myös World Ranking kilpailu, niin omat huippummekin saivat osallistua kisaan. Tilaisuutensa kaikkein parhaiten hyväkseen käytti Karoliina Ukskoski. Karo oli pitänyt loppukesästä hieman taukoa huippusuunnistuksesta ja käynyt esimerkiksi voittamassa Tiirismaa Trail polkujuoksun puolimaratooni matkan. Finaalissa yhtä pientä virhettä lukuun ottamatta Karo veti mallikkaan sprintin. 3,5 kilometrin rataan hän käytti aikaa 16.18 ja sijoittui seitsemänneksi. Eroa voittajaan kertyi reilun minuutin verran ja pronssimitaliin harmittavasti ainoastaan 24 sekuntia. Voidaan sanoa, että KARO IS BACK. Nuorista tulevaisuuden tähdistämme mukana oli yhdeksän urheilijaa. Parhaiten karsinnassa onnistui D14 sarjan Celine Gaasenbeek ollen omassa ryhmässään kuudes. Finaalin karsintakynnnyksellä Celine oli sen verran menohaluinen, että paikalla on varmaan vieläkin asfalttimiehet paikkaamassa Celinen kuopimia monttuja. Virtaa riitti kaikissa muissakin, mutta sprintti oli varsinkin näillä radoilla melko vaikeaa, joten tästä kisasta saatiin mukaan lähinnä hyvin paljon kokemusta tulevaisuutta varten.
Sunnuntaiksi sitten siirryttiinkin Hollolan puolelle ihmettelemään jääkauden sulamisvaiheen aikana syntyneitä pyöreitä painanteita. Toisin sanoen Hälvälän supikko odotti jälleen uhrejaan, kun SM-viestit keräsivät satoja joukkueita paikalle. Ratamestariryhmän johtajana toimi Ville Kauppi. Hälvälässä haastavaa maastoa riittää silmäkantamattomiin ja tällä kertaa kilpailijat pääsivät myös Ketarlampien pohjoispuolen luonnontilaiseen metsään, jota ratamestari itse luonnehti, että siitä suunnistusmaasto ei millään voi paljoa parempi olla.
Ensimmäisenä lähtöviivalla lähtölaukauksen korviinsa saivat H21 sarjan 101 joukkuetta. Lahden Suunnistajat olivat mukana kahdella joukkueella. Näistä joukkueista parhaan henkilökohtaisen suorituksen tempaisi loukkaantumisensa jälkeen pikkuhiljaa kuntoon päässyt Petteri Huikko. Alussa hänelläkin oli pientä virhettä tullut, mutta ekaan vaihtoon ykkösjoukkue tuli sijalla 17. Voidaanko sanoa, että HUTTERI IS BACK. Lopputuloksissa ykkösjoukkue oli sijalla 46 ja kakkosjoukkue sijalla 62.
Miesten jälkeen metsään päästettiin nuorten ja veteraanien joukkueita. Mitalisateelta ei voitu välttyä näiden sarjojen maaliin saapuessa. H80 sarjassa Lahden Suunnistajien kakkosjoukkue Risto Anjala, Matti Railo, Jouko Heinonen oli kaikista vikkelin maastossa 2,1+2,1+2,1km radoilla ajalla 1.25.26 voittaen seuraavan joukkueen reilulla neljällä ja puolella minuutilla. D50 sarjan kolmikko teki nousujohteisen suorituksen ja lopputuloksena oli hopeinen palkinto. Joukkueessa suunnistivat Kirsit Arvela ja Koivuniemi sekä Anu Nurmela. Koikka kertoi, että oli kepeän jalkansa löytänyt aiemmin viikolla laivan tanssilattialta aamuyön tunteina. Tiedä sitä sitten, että miten hän sen jalkansa oli sinne hukannut, kun ei sitä itsekään muistanut. Naisten hienoa menestystä tukivat D35 sarjan kolmikko pronssimitalilla. Joukkueessa juoksivat Saara Kukkonen, Kirsi Kiiskinen ja Mari Tuokko. Hopeakin oli erittäin lähellä, kun eroa jäi vain vaivaiset 17 sekuntia. D55 sarjan naiset Virpi Remahl, Hennariikka Lonka, Anna-Lea Rantalainen taistelivat itsensä neljänsiksi. H80 sarjan ykkösjoukkue saapui maaliin viidentenä joukkueella Markku Salo, Veijo Tahvanainen ja Jukka Luukko. H70 sarjan trio ei paljoa heikommaksi jääneet ollen lopputuloksissa kuudensia juoksujärjestyksellä Kauko Suhonen, Hannu Salo, Matti Kotilainen. Nuoret oli mukana kolmella joukkueella ja parhaiten näistä omista suorituksistaan suoriutuivat D16 sarjan tytöt. Celine Gaasenbeek, Annlinn Gaasenbeek ja Helmiina Nurmela tekivät hienot juoksut vaatvissa maastoissa ja palkittiin plaketeilla 10 sijallaan.
Viimeisenä metsään päästettiin pääsarjan D21 naiset. Heillä oli edessään kolme 5,2 kilometrin rataa. Meidän avaajana oli edellisenä päivänä onnistunut Karoliina Ukskoski. Karo on monesti aloittanut viestin erittäin luotettavasti. Sitä samaa oli tarjolla myös sunnuntaina. Tasaisen varman suorituksen jälkeen joukkue saapui vaihtoon kahdeksantena noin kolme minuuttia kärjestä. Karo kommentoi suoritustaan näin: “Voin olla tyytyväinen omaan suoritukseeni. Homma pysyi hallussa aikalailla kokoajan ja vältyin isoilta virheiltä, kun maltoin paikoin hieman hidastaa ja varmistella. Aika paljon sai tehdä itsenäistä työtä koko matkan. Yllätyin, että vaihdossa ero oli kärkeen niinkin iso, mutta ehkä fyysinen hajonta ei ollut tänään niin hyvin puolellani. Onneksi kuitenkin huippujen tiimikavereiden kanssa tuo ero ei ollut liikaa”. KARO ON TODELLAKIN BACK. Toiselle osuudelle lähti myöskin ison osan kesästä suunnistuksesta taukoa pitänyt Minna Kauppi. Hiljalleen ero kärkeen alkoi supistumaan ja väliaika toisensa jälkeen Lahden Suunnistajien joukkue löytyi korkeammalta listalla. Minna oli osuudellaan kaksi minuuttia muita nopeampi kuin toiseksi nopein suunnistaja. KAKSI MINUUTTIA. Hattu päästä. Minnan kommentit oman suorituksen jälkeen: “Hälvälä on alistanut niin monesti ja harjoitusmaastokin viimeksi tällä viikolla, että päätin selättää sen omalla työllä. Sain suunnistaa lähes koko ajan yksin. Kiersin tarkoituksella paljon väleillä. Ei oikeastaan virheitä. Idan (Haapala) näin, kun tultiin vastakkain, mutta en enää sen jälkeen. Vanha yksisarvinen oli tarpeeksi lämmin näihin suppiin”. Vaihdossa joukkue oli siis toisena 42 sekuntia johtavan Kalevan Rastin takana. Lahtelaisista ankkuriosuudelle pääsi nuoruuden innolla Elisa Mattila. Ja millä tavalla Elisa ottikaan homman haltuun. 2,3km väliajassa joukkue oli jo kärjessä ja toisena oleva Kalevan Rastin Miia Niittynen oli jäänyt jo 16 sekuntia taakse. Seuraavaan väliaikapisteeseen mennessä johto oli jo tuplaantunut, mutta tämän jälkeen päästään siihen kohtaan, jossa paikan päällä olo on huumaavaa. 4,5 kilometrin kohdalla kaksi kärkijoukkuetta oli aivan tasoissa ja matkaa maaliin oli jäljellä enää 800 metriä. Viimeisen rastin vieressä mellakka-aitaan nojatessa voi kuulla vieressä olevan sydämenlyönnit, kun jännitys tiivistyi. Infernaalisen metelin saattelemana kaksikko saapui viimeiselle rastille lähes rintarinnan. Loppusuoralle lähtiessä Elisa sai pienen edun itselleen ja ei siitä enää luopunut. Maalissa ensimmäisenä leimasi siis Lahden Suunnistajien Dominaattorien joukkue. Aivan huikea suoritus. Hälvälän supat oli selvitetty voitokkaasti. Myöhemmin iltapäivällä historiallisesti lahtelaisten kaulaan ripustettiin kultaiset mitalit. Viestiliigassakin LS-37 siirtyi takaisin kolmanneksi ennen finaalikilpailua.
Tuloksiin: