Reissu Italian Primieroon heinäkuussa 2024 oli Erasmus+Sport -hankkeen osa 2., jossa seuran valmentajia ja urheilijoita käyvät tutustumassa paikallisiin maastoihin ja urheiluseuran toimintaan. Ryhmämme nuoret ja valmentajat osallistuivat Unioni Sportia Primiero ASD-seuran järjestämiin yhteisharjoituksiin ja omatoimisiin harjoituksiin kahden viikon ajan.
Hankkeen avulla mahdollistettiin useamman nuoren verkostoituminen sekä uusien ideoiden ja toimintatapojen oppiminen. Halusimme edistää erityisesti nuorten kasvua kansainväliseen toimintaan osallistumalla yhteistyökumppanin järjestämiin suunnistusvalmennustapahtumiin ja kilpailujärjestelyihin.
Ensimmäisellä viikolla haimme seuran nuorille kansainvälistä kilpailukokemusta ja lisää maastoja maastopankkiin osallistumalla 5 days of Italy-rastiviikolle Trentinossa. Kilpailukeskus sijaitsi Fai Della Paganellassa. Kilpailut järjestettiin vaihtelevissa maastoissa neljässä eri kilpailukeskuksessa. Kaksi kilpailua oli vuorilla, joista toiseen käveltiin pitkä ylämäki ja ylhäällä oli upea suunnistusmaasto. Toiseen kilpailuista kilpailupaikalle siirryttiin gondolihisseillä ja kilpailukeskus oli laskettelurinteessä maaston ollessa rinnesuunnistusta.
Kilpailujen järjestelyt sujuivat joustavasti: jos esimerkiksi SI-kortissa oli väärä numero, se pystyttiin helposti korjaamaan sisään kirjautuessa. Lähdöissä kartat olivat pöydällä lokeroissa siististi. Kartta oli sään kestävää paperia, mutta se ei olisi todennäköisesti kestänyt sadesäällä kovin hyvin, sillä kulumaa oli nytkin havaittaessa karttaa taitettaessa. Suomessa kartta on kilpailuissa lähes aina suojamuovissa. Suomessakin voisimme kenties siirtyä useammin sään kestävään paperiin, jolloin karttamuovia ei tarvitsisi käyttää. Kilpailumaastoissa oli isot korkeuserot ja käyränlukutaito oli avainasemassa oikeastaan kaikilla maastomatkoilla. Seuramme nuoret saivat hyvää kokemusta myös vauhdikkaista maastoista. Viimeisen päivän kilpailu oli sprintti Fai della Paganellassa. Pidimme hyvänä asiana säästää viimeiselle päivälle lyhin matka, josta oli helpompi suoriutua raskaan kisaviikon päätteeksi. Kilpailut päättyivät palkintojenjakoon ja yhteisruokailuun. Koimme, että kilpailuissa oli hyvä tunnelma ja meininki.
Toiseksi viikoksi matkustimme San Martino di Castrozzaan. Seuraamme liittyivät seuramme huippunaiset Karoliina ja Anna omalle kahden viikon jaksolleen. San Martino di Castrozzasta käsin osallistuimme Unioni Sportia Primiero ASD:N yhteisharjoituksiin ja heidän organisoimiinsa taitoharjoituksiin omatoimisesti. Ensimmäisenä päivänä teimme toimintasuunnitelman ohjelmasta, jota toteutimme reissun aikana.
Pääosin sää suosi reissuamme, mutta osa harjoituksista jouduttiin siirtämään tai perumaan myrskyn tai huonon kelin takia. Huonon kelin sattuessa vuorille ei voi mennä, sillä gondolihissit eivät kulje ja sääolosuhteet voivat olla vaaralliset. Pääosin ohjelmamme toteutui kuitenkin suunnitellusti.
Suunnistusharjoitukset olivat osin käyräharjoituksia, joissa reitinvalinnoilla ja tarkalla kartan lukemisella oli suuri merkitys. Harjoitukset järjestettiin vuoristossa ylänköalueella, sillä usein pinnanmuodot kylän lähellä olivat suunnistukselle turhan jyrkkiä ja vaarallisia. Rasteina oli päästä oranssiksi värjätyt puukepit, joissa usein luki myös rastikoodi. Osalla rasteista oli myös kreppinauhaa rastin sijaintia merkitsemässä. Italian olosuhteissa tämä on hyvä ratkaisu, sillä rastikepin voi jättää maastoon ja sen saa helposti kuljetettua kohteeseen. Avoimilla, puuttomilla alueilla rastilipuille ei myöskään aina ollut lainkaan kiinnityspaikkoja, jolloin kepin sijoittaminen maahan toimii hyvänä keinona rastipaikan merkitsemiseksi. Ongelmaksi koituivat joskus laiduntavat karjalaumat, jotka saattoivat viedä kepin mennessään tai kaataa ja talloa sen maahan. Tämä voisi kuitenkin olla hyvä idea käytettäväksi myös kotimaassa, sillä keppien valmistaminen on edullista, ekologista ja ne usein erottuvat ja säilyvät maastossa paremmin, kuin pelkkä kreppinauha.
Matkan aikana saimme tutustua kattavasti Pohjois-Italian maastotyyppiin. Harjoittelimme sekä ylängöllä, jopa 2500m korkeudessa saakka ja välillä taas laskeuduimme alas laaksoon hyvin erityyppisiin maastoihin. Pääosin keskityimme maastoharjoitteluun, mutta ehdimme myös toteuttaa muutaman sprinttisuunnistusharjoituksen hyvin tyypillisissä italialaisissa pikkukylissä sekä Venetsian kaduilla, joilla kilpailtiin suunnistuksen MM-sprintti 2014.
Pohjois-Italiassa suunnistukseen haastetta tuo ensinnäkin korkea ilmanala. Usein kilpailut ja harjoitukset käydään melko korkealla 1800-2200m korkeudessa, jolloin ohuemman ilmanalan vaikutukset alkavat jo jossain määrin vaikuttamaan suorituskykyyn. Myös pitkät, jyrkät nousut ovat suomalaiselle suunnistajalle erityinen haaste, sillä emme ole Suomessa tottuneet jopa 5-10minuuttia kestäviin nousupätkiin, jotka vaativat lihaksistolta erinomaista kestävyyttä. Toisaalta myös pitkät ja jyrkät alamäkivälit luovat fyysisen haasteen erityisesti lihaksistolle ja maastojuoksutaidolle. Näiden ominaisuuksien harjoittamiseen pohjois-Italian maastot sopivat mainiosti. Korkealla suunnistaessa puusto puuttuu lähes kokonaan, jolloin hyvää näkyvyyttä on osattava hyödyntää sujuvasti. Toisaalta puurajan alapuolelle siirtyessä maaston tyyppi voi muuttua täysin erilaiseksi, mikä vaatii suunnistajalta joustavuutta.
Italian maastojen haaste on pääosin niiden fyysinen haastavuus. Erittäin kevyiden harjoitteiden tekeminen on vaikeaa, sillä jyrkkien maastonmuotojen vuoksi suunta on jatkuvasti joko jyrkästi ylöspäin tai jyrkästi alaspäin, jolloin rasitustason säätely on haastavaa. Toisaalta myös maastot sijaitsevat usein logistisesti haastavissa paikoissa ja pitkien ajomatkojen päässä, mikä rajoittaa suunnistusmahdollisuuksia jonkin verran. Myös keliolosuhteiden vaihtelevuus on huomioonotettava seikka, sillä huonon kelin sattuessa olosuhteet voivat nopeasti muuttua jopa vaarallisiksi.
Sprinttisuunnistuksen näkökulmasta Italia tuo uudenlaisia haasteita, joita myös kansainvälisillä kilpakentillä tulee vastaan. Perinteiseen suomalaiseen sprinttiin verrattuna italialainen maastotyyppi on jokseenkin hektistä, pienipiirteistä ja toisaalta tarjoaa myös maastonmuotojen osalta fyysistä haastetta. Siinä missä suomalaisessa sprintissä usein pohditaan haastavia reitinvalintoja, italialaistyyppinen sprintti vaatii suunnistajalta vahvaa hetkessä elämisen kykyä ja sujuvaa toteuttamista kovassa vauhdissa.
Ylänkömaastotyyppiä harjoittelimme muun muassa Passo Rollessa 2000 m:n korkeudella vuoristoniityillä käyräkartan avulla: käytännössä puuttomalla alueella näkyvyys oli erinomainen ja pinnanmuotojen lukuun harjoitus oli erittäin hyvä. Passo Vallesin ja Col Margheritan harjoituksissa suunnistimme 2000-2500 metrin korkeudessa sekä edellisvuoden Italian mestaruuskilpailuiden, että Italian rastiviikon radoilla. Ympäristö oli karu, puustoa ei juuri ollut, mutta maastonmuotoja ja peinipiirteisiä yksityiskohtia kylläkin reilusti. Näkyvyys oli erinomainen, alusta paikoin melko haastava kulkea ja nousut olivat hyvin pitkiä ja fyysisiä, korkea ilmanalakin huomioon ottaen.
Osallistuimme Unioni Sportia Primiero ASD:n järjestämään yhteisharjoitukseen Mezzanossa yhdessä kahden italialaisen seuran kanssa. Harjoituksessa oli kaksi yhteislähtöä hajoinnoin. Sprintti oli vauhdikas, mutta vaativa. Maasto oli hyvin tyypillinen italialainen pieni kyläkeskus mukulakivikatuineen. Tunnelma harjoituksessa oli erinomainen ja suunnistajien hyvä yhteishenki oli tarttuvaa. Samaisessa Mezzanon kylässä kilpailtiin nuorten MM-sprintti 2009.
Sprinttitreenin jälkeen pidimme illallisen yhteydessä palaverin Unioni Sportia Primiero ASD:n valmentajien ja seuran aktiivin kanssa. Keskustelimme illan aikana seuran nuorten valmennustoiminnasta. Seurassa on noin 40 jäsentä ja 2,5 valmentajaa. Seurassa on nuorilla hyvä yhteishenki, ikäjakauma on ryhmässä 14-20-vuotta. Treenejä järjestetään talviaikana 2 krt/vko. Toinen harjoituksista on sisäharjoitus, jossa pyritään harjoittamaan voimaa, ketteryyttä ja nopeutta eli monipuolista oheisharjoittelua. Talviaikana maastojen ollessa lumen peitossa lähikylissä järjestetään sprinttiharjoituksia. Keväästä syksyyn toinen treeneistä on suunnistusta ylänköalueilla ja toinen harjoituksista on fysiikkaharjoitus, jolloin yleensä harjoitusmuotona on intervalliharjoitus yleisurheilukentällä. Seuralla on käytössä oma pikkubussi, jolla kuljetaan yhdessä harjoituksiin, kilpailuihin sekä leireille. Italialaisissa kouluissa ei järjestetä suunnistusta liikuntatunneilla. Ongelmana on suunnistusta osaavien opettajien puute. Yhteistyötä lähiseurojen kanssa on aika-ajoin viritelty vaihtelevalla menestyksellä.
Suosittelimme seuran nuorten joukkueelle osallistumista Nuorten Jukolaan, mutta valmentajien mukaan heille on logistisesti helpompi osallistua Ruotsin Ungdomens Tiomilaan. Kävimme läpi oman seuramme käytänteitä, mm. taitoharjoitusten analysointia ja kisaennakkojen tekemistä. Italiassa Livelox-analyysipalvelu on aktiivisesti käytössä harjoitusten sekä kilpailujen rastivälien ja ratojen analysoinneissa. Kartoissa on yleensä tapahtuman QR-koodi, jonka kautta pääsee suoraan kyseisen tapahtuman sivuille Liveloxissa. Olemme viimeisen syksyn aikana tehostaneet Liveloxin käyttöä myös omassa seurassamme muun muassa iltarastien yhteydessä.
Perhe Nurmelan jo suunnattua kotimatkalle, Karoliina ja Anna jäivät vielä San Martino di Castrozzaan toiseksi viikoksi. Osallistuimme jälleen paikallisen seuran yhteisharjoitukseen, tällä kertaa ylängöllä Tognola-nimisellä vuorenhuipulla. Harjoitusmuotona alamäkipainotteinen, teknisesti haastava rinnesuunnistus. Täysin erityyppiseen maastoon pääsimme Val Canalin laakson rinteillä sekä Val Venegian satumaisissa metsissä. Val Canalissa suunnistimme vuoden 2009 nuorten MM-viestin radoilla, jotka tarjosivat monipuolisia haasteita lehtimetsäpainotteisessa maastotyypissä, joka poikkesi täysin ylänköalueiden laakeista rinteistä. Tässä maastotyypissä haasteena olivat karstityyppiset supikot ja harjanteet, joissa suuntavaisto saattaa herkästi pettää. Val Venegian metsä taas oli laakeaa, alarinteen satumetsämäistä kuusikkoa, jossa juoksualusta oli pääosin erittäin hyväkulkuista ja nopeaa.
Ylängön ja laaksojen lisäksi harjoittelimme myös vuoren rinteillä tyypillistä rinnemaastoa Passo Rollen alamaastossa sekä San Martinon kylän kupeessa. Molemmissa maastoissa haasteeksi osoittautui haastava kulkualusta ja melko pienipiirteinen, jyrkkä metsäinen rinne. Pohjois-Italian maastoista tämä maastotyyppi on ehkä lähimpänä Pohjoismaalaista metsää, joskin korkeuseroiltaan suuremmassa mittakaavassa. San Martinon harjoituksessa törmäsimme myös kotimaassa monesti kulkukelpoisuutta hidastaviin hakkuisiin.
Reissun päätösharjoituksena kävimme vielä tekemässä sprinttiharjoituksen alempana laaksossa, Fiera de Primieron kylän kupeessa sijaitsevassa Tonadicossa. Mezzanon sprinttiin verrattuna tässä harjoituksessa oli jokseenkin samoja elementtejä, mutta myös enemmän pohjoismaalais-/norjalaistyyppistäkin epäsymmetristä katuverkostoa. Korkeuserot olivat jälleen sprinttimatkalle vähintäänkin kohtalaiset.
Huikea reissu takana, monta kokemusta rikkaampana kohti uusia seikkailuja.
Anu, Jarno, Anna ja Karo
Lisätietoja:
Seuran Erasmus+ – hanke: Virpi Remahl, virpi.remahl(at)pajulahti.com, 044-7755 350
Erasmus+ -ohjelma: www.oph.fi/erasmusplus#ErasmusPlus #ErasmusPlusFi
Ig: @beactivefi @erasmusplusfinland
X: @BeActive_Finland @EUSport @ErasmusplusFi