Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Oon Jokisen Antti, syntyperäinen hämäläinen. Tuun alunperin Tampere-Ylöjärvi-akselilta (10v), sitten Porvoosta (10v), kunnes Helsingistä (10v), ja viimeiset 15 vuotta Norjasta. Ja nyt ensi kesään asti Lahden Karistostakin, jossa meillä on sekä mökki että mummu. Palkkaa nostan Norjan valtiolliselta tilastokeskukselta (Statistisk sentralbyrå), jossa tutkin lähinnä konsernien toimintaa. Suunnistusta harjoitan jotakuinkin puoliammattimaisesti.
Keitä perheeseesi kuuluu?
Norjalainen vaimo Berit, esikoinen Hjalmar (8v) ja kuopus Hedda (3v). Tukijäseninä mummu Kirsti (79v) ja bestefar Leif (77v).
Milloin aloitit suunnistuksen?
Nelikymppisenä, elokuussa 2019. Aina olin ajatellut, että suunnistus voisi sopia mulle, mutta ei ollut vain tullut lähdettyä. Muutettiin 2018 Oslon suunnalta takaisin vaimon kotiseudulle, jossa hänellä oli joitakin nuoruuden suunnistustuttuja. Nämä sitten pian alkoivat pyydellä uudestaan mukaan. Ja minä tietysti siinä peesissä. Myös appiukko on täysi suunnistushullu, joten sitä kauttakin on tullut vetoapua – ja hienosti myös lähennytty ihmisinä. Aika nopeasti siirryin C-radoilta B-radoille, ja jonkin aikaa niillä pummailtuani on viimeiset reilut kolme vuotta kulunut lähinnä A-radalla, kasvavalla vaikkakin maltillisella menestyksellä. Kuntopohjan kanssa on edelleen eniten työtä, ja Liveloxin kuten myös Youtuben suunnistusvideoiden parissa on tullut vietettyä järkyttävä määrä tunteja.
Miten tutustuit LS-37:n toimintaan?
Ekat PH-iltarastit kesälomalla taisi olla Tuohijärvellä 2020. B-radalta en selvinnyt järkevässä ajassa maaliin, joten keskeytin (vaimo sen sijaan veti hyvin). Lahti-Suunnistus 2021 sujuikin sitten jo paremmin H40-sarjassa, ja muistaakseni en ainakaan ollut viimeinen. Varsinaisesti seuraan mut veti mukaan kukas muu kuin Jani Hämäläinen, jonka kanssa rupateltiin omatoimirastien jälkeen kevyessä lumisateessa Nastolan suunnalla huhtikuun lopulla 2022. Siitä alkoi yhteydenpito ja nähtiin aika ajoin niin Jukolassa, iltarasteilla kuin Yökupissakin – aina kun olin Suomessa käymässä. Nyt kun muutettiin ”vaihtovuodeksi” Norjasta Lahteen heinäkuun lopulla, niin Hämis sitten tyypilliseen tapaansa pyyteettömästi auttoi ja opasti koko perheen mukaan seuran toimintaan. Kiitokset hyvälle kaverille!
Mikä suunnistuksessa on parasta?
Älylaji. Luonto. Itsensä fyysinen haastaminen. Näistä kolmesta muodostuu täydellinen yhdistelmä, joka koukuttaa. Pahasti. Kuten ruotsalainen bändi Honey Don’t laulaa biisissään Orientering: ”Mitt bland människorna går kanske någon och tänker på livets mening – mitt bland människorna går också jag och tänker på orientering…”
Missä maastossa ensi kertaa suunnistit?
Ylöjärven Kirkonkylän koulun ympäristön jälkeen taitaa olla eka kunnon maasto Morokulien, Norjan ja Ruotsin rajalla. Nopeaa mäntykangasta. Tuolta ala-asteelta vuoden 1989 paikkeilta muistuu muuten mieleen suunnistus, jossa rasteilta löytyneet kirjaimet muodostivat nimen ”JUKKA TAMMA”. Mitä veikkaatte, käytiinkö poikien kanssa viimeisellä rastilla vai arvattiinko väärä kirjain… Sen jälkeen ei ole tullut suunnistuksessa yritettyä huijaamista.
Onko joku suunnistusmaasto jäänyt erityisen hyvin mieleen?
Guardamarin dyynit Alicanten eteläpuolella jäänee monen mieleen, kun on niin vaikeaa, varsinkin jos suurin osa rasteista on menettänyt merkintänauhan. Siellä pyörin isyyslomalla tammikuussa 2022. Vaikka eksoottisemmat maastot jää paremmin mieleen, niin parhaiten kuitenkin viihdyn pohjoismaisessa metsässä. Mitä koskemattomampi, sitä parempi, ja suot ovat parhautta. Yösuunnistusta aloittelevalle ehkä sykähdyttävin kokemus oli pimeä suo, jolla tarvoin ihan yksin pelkän Lumonite Compassin valossa.
Mitä muita lajeja olet harrastanut tai harrastat?
Jalkapallohullu olin nuorempana, mutta ihan vain harrastetasolla sitä potkin, ilman lahjoja. Myös lentistä ja rantalentistä poikien kanssa pelailtiin lukioaikaan. Valitettavasti, näin jälkiviisaana, ei juoksua tai hiihtoa juuri koskaan. Nyt Norjassa on sitten vähän hiihtoakin tullut tehtyä, suunnistuksen tueksi.
Mitä seuroja olet edustanut?
Suunnistuksessa Brandval-Kongsvinger OK ja LS-37 (molempia edelleen). Futiksessa Ylöjärven Ilves, Porvoon Weikot, Porvoon Futura ja KY United (kauppakorkean joukkue).
Onko sinulla ollut valmentajia?
Jani Hämäläinen (tekniikka) ja Ole Petter Vibekken (fysiikka).
Mukavin urheilumuistosi?
Kyllä se kai on Porvoo-Borgå Jukolan avausosuus BKOK:n joukkueessa. Eka Jukolani, entisen kotikaupunkini laitamilla. Tähän valmistauduin huolella, ja yhteislähtö oli vielä reilut kolme vuotta aiemmin kuolleen isäni syntymäpäivänä. Ja eikö sitten vielä tullut Carmina Burana kaiuttimista, ja tuo kappale liittyi vahvasti esikoiseni vauva-aikaan. Veti herkäksi ja hymyilytti samaan aikaan. Paljon koodin varmistelua muilta, hyvin vähän virheitä ja noin 500 sijaa nostoa – juuri paremmin ei olisi voinut mennä suorituskaan.
Hommasin tuosta meidän norjalaisesta seurasta joukkueen Jukolaan 25 vuoden tauon jälkeen. Juuri kukaan ei uskonut alkuun matkan toteutumiseen, kun ei meillä juuri ole jäseniäkään. Mutta lopulta huomasivat, että oon tosissani ja Lakiassa olikin sitten kasassa jo kaksi joukkuetta (muutamin ulkopuolisin vahvistuksin). Seuran Grand Old Man tuli Lakian jälkeen kiittämään, että oon tehnyt seuralle parempaa PR:ää kuin kukaan muu viimeisen 10 vuoden aikana (paikallislehteen tuli Jukola-juttu sekä 2023 että 2024).
Lempitreenisi?
Kevyt pitkis, suovedot Holtmyralla kotona Norjassa, suunnistusvetoja metsässä.
Parhaimmat saavutuksesi kautta aikojen?
WMOC’24 M45 B-finaalin 4. keskimatkalla. Se oli aika nappijuoksu, huonommin menneen karsinnan jälkeen ja hävisin yhteisellä, pitkällä rastivälillä W45A:n Simone Nigglille vain kymmenisen sekuntia (teknisesti vedin sen vielä vähän paremmin kuin Simone…). SM-keskarin B-finaalin 2. sija tänä syksynä oli myös ihan OK. Ylipäätään isommat kisat ovat menneet aika hyvin, kun on oikeanlainen lataus ja pää pysyy nykyään kylmänä pummatessakin.
Ovatko sinua vaivanneet loukkaantumiset?
Nilkkoja olen aika ajoin nyrjäytellyt, onneksi vähenevässä määrin, Mitä nyt muutama viikko ennen Lakiaa, mikä toi paikan kakkosjoukkueessa. Olen opetellut astumaan varpaat enemmän ulospäin ja treenaan myös nilkkoja yhden jalan seisonnalla. Nyt on ollut keväästä lähtien ilmeisesti jotakin pientä tulehdusta vasemmassa jalkaterässä, mikä valitettavasti rajoittaa kilsoja varsinkin asfaltilla. Metsässä onneksi kulkee. Ja kesällä 2022 mursin ranteeni risuisessa ruotsalaisessa alamäessä kompuroidessani, harmillisesti juuri ennen Lahden FIN5:ttä. Eli ei mitään sen vakavampaa, mutta pitkän vastauksen tähänkin sai, ikämiehen tyyliin?
Onko sinulla ollut taukoa suunnistuksessa? Jos on, miksi?
Loukkaantumisten tuomien muutaman viikon taukojen lisäksi ei.
Levy- vai peukalokompassi?
Peukalo. En ole koskaan kokeillut levyä.
Keski- vai pitkämatka?
Molemmilla on puolensa, ja olen yhtä vahva/heikko molemmilla.
Miten vietät vapaa-aikaasi?
Treeniä ja perheen kanssa puuhailua (jälkimmäistä saisi olla enemmänkin).
Oletko ollut yhdistys- ja luottamustoimissa mukana?
Suomen futismaajoukkueen kannattajien (SMJK/Pohjoiskaarre) rahastonhoitaja olin useamman vuoden ajan. Luotiin yhdessä Pohjoiskaarre ja kasvettiin 500 jäsenestä yli 2000:een. KY Unitedissa olin myös monta vuotta pj:nä ja nyt sitten Livelox-vastaavana Harrastesuunnistusjaostossa LS:ssä. Teen innolla paljon hommia, jos tunnen suurta paloa asian suhteen, mutta laajempaa vastuuta ja siihen liittyviä rutiineja katson kaikkien kannalta järkeväksi välttää. Olen ennemmin luova kuin luotettava.
Kuvaile itseäsi kolmella sanalla:
Älykäs, nopea, vaatimaton.
Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Laiskiainen tai kissa.
Lempiaineet koulussa?
Matikka, liikunta, historia.
Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
Luuppia olisi kiva oppia käyttämään 1:10000-kartan kanssa. Ja sumerin kieltä jos oppisi, niin voisi lukea alkuperäistekstejä liittyen varsinkin velkakirjanpitoon (rahan historiaa).
Mistä ammennat inspiraatiota?
Viisaista ihmisistä, historiasta ja minua paremmista suunnistajista. Ja lämpimässä suihkussa tulee tietysti parhaat ideat.
Mitä omalla TV-kanavallasi esitettäisiin?
BBC:n tuottamia dokumentteja (Jacob Bronowskin ”The Ascent of Man” on kaikkien aikojen paras sarja). Ja tietysti suunnistusta, mieluusti Janne Salmen ja Minna Kaupin kommentoimana. Tapio ”Kuntoilija” Haarlaan suunnistusvideoita tulisi päivittäin, tarvittaessa uusintoina. Ja joka tiistai klo 22 toistettaisiin Orienteringsentusiast (tsekkaa Youtubesta, jos ruotsi/norja yhtään sujuu!). Ei mitään muuta.
Mistä luonteenpiirteestäsi et ole erityisen ylpeä?
Laiskuus/prokrastinointi.
Minun mielestäni (jatka)…
lajisäännöissä olisi ratamestareilta kiellettävä reitinvalinnan tarjoaminen ekalla välillä, ellei K-piste sijaitse lähtöä odottavilta piilossa, viitoituksen päässä. Liikaa näkee kotona Norjassa iltarasteilla sitä, että jopa sprintissä seistään lähtöleimauksen jälkeen karttaa tutkimassa, ellei sitten ole jo luettu ennakkoon ekaa väliä (yleensä näin). Ja myöhemmin lähtevät tietävät sitten, että mihin suuntaan suurin osa lähti.
Tätä et vielä tiennyt minusta:
Olin työelämän ulkopuolella 2014-2016, kun tunsin pakottavaa tarvetta tehdä uutta talousteoriaa. Rahan rooli ja toimintamekanismi on ollut, monen maallikon suureksi yllätykseksi, taloustieteilijöille aina jonkinlainen mysteeri. Ratkaisin parin vuoden syvällisen, raastavan pohdiskelun tuloksena tämän tieteellisen ongelman vaihtamalla näkökulmaa täysin. Muu maailma ei toki vielä ole ymmärtänyt tätä läpimurtoa (Oliver Davey & Antti Jokinen 2020), mutta ehkä sekin päivä tulee!
Mikä on ollut tämän viikon kohokohta?
Maanantain rauhallinen puolipitkis vaimon kanssa keskellä päivää ja pojan samana päivänä saama vihreä Wilma-merkintä. Oli ollut aamulla puhetta, että mitä jos vähän tsemppaisi koulussa tällä viikolla, kun viime viikko ei mennyt osittain isän työmatkasta johtuen ihan nappiin.
Oletko ollut jälki-istunnossa?
Useita kertoja. Äitini mukaan, kuinkas muutenkaan, koulu oli mulle liian helppoa, joten siksi häiritsin tunneilla ja välillä ärsytin opettajia besserwisseröinnillä. Sosiaalisissa taidoissa on aina ollut parantamisen varaa, ja pientä parannusta olen myöhemmällä iällä tehnytkin. Jos nyt pojasta polvi vähän paranisi, vaikka ei näytä omena ihan älyttömän kauas puusta pudonneen.
Mikä on tuorein kosketuksesi kulttuuritarjontaan?
Fendika Cultural Centerin jazz-illat Addis Abebassa työmatkalla viime viikolla ja Sibeliuksen uni -lastenkonsertti Sibeliustalolla elokuun viimeinen päivä. Vaimo on pianisti, joten senkin soittamista saa välillä kuunnella kotona.
Millainen ihminen pyrit olemaan?
Kiltti, huomaavainen ja rehellinen.
Mikä on epäterveellisin nautintosi?
Sekä isot että pienet suolaiset maistuu, vaikka aika hyvin olen ruokavalion saanut tasapainoon viime vuosina. Suunnistus menee vähän yli välillä ja 11-v hääpäivääkin vietettiin pyynnöstäni tänä vuonna Mikkelissä Esi-Jukolassa.
Oletko laulanut karaokea?
Olen, jos sitä laulamiseksi voi kutsua. Ja Singstarissa, vai mikä nyt olikaan, oli tapanani aamuyöstä laulaa Total Eclipse of the Heartia opiskeluaikaan. Tykkäsin biisistä Bonny Tylerin vetämänä ja en varmasti tajunnut kuinka kauhealta oma versioni kuulosti – muilla oli silti yleensä hauskaa. Tästä ei onneksi taida olla pahemmin videotodisteita, kun ei vielä kännykällä 2000-luvun alkupuolella jatkuvasti kuvattu.
Mistä asiasta sait viimeksi kehuja?
Appiukko on kehunut suunnistussuorituksia ja niissä kehittymistä. Aiemmin mainitut kehut Jukola-reissujen järjestämistä ovat myös jääneet mieleen.
Mikä sai sinut viimeksi menettämään malttisi?
Oma, rakas 8v poika. Valitettavasti, vaikkakin ehkä vähemmän yllättäen. Ei mene pyynnöt eikä käskyt perille, joten poika saa ihan liikaa negatiivista palautetta. Tässä yritän myös parantaa.
Unelma, jonka aiot toteuttaa?
Ei mitään suurempia, mutta jos saisi perheen kanssa vierailtua Japanissa kun lapset ovat vähän isompia. Ja 25mannaan lähden mielelläni junalla Norjasta ensi syksynä LS:ää edustamaan, jos joukkueeseen huolitaan (olen muuten varautunut jatkamaan Livelox-vastaavana myös Norjasta käsin). Tiomilakin olisi kiva kokea, vaikka Jukola tietysti on aina ykkönen.
Täydennä lause: Vaikka olen aina halunnut, en ole koskaan…
onnistunut olemaan aidosti ahkera. Olen joko patalaiska tai sitten täysin hurahtanut ja ajan tajun menettänyt, mutta harvemmin mitään siltä väliltä.
Mikä on paras tapa viettää kesäistä vapaapäivää Lahessa?
Lahessa siihen liittyy ravintola Lokin lounas, ehkä myös Launeen perhepuisto. Norjan Kongsvingerissä aiemmin mainitsemani suovedot Holtmyralla auringonpaisteessa. Tuo suo on korkean mäen päällä.
Mikä on Lahessa asumisen varjopuoli?
Ei ole tullut juuri vastaan vielä, kun uutuus viehättää Norjan pikkukaupungin (17000 asukasta) jälkeen. Ärsyttävään ulkosuomalaiseen tyyliin on silti vähän maanmiehiään kritisoitava. Lenkkipolulla ja muutenkin saisi suomalaiset nimittäin pelätä vähän vähemmän kanssaihmisiä ja uskaltaa katsoa silmiin, miksei jopa moikata. Maailman onnellisin kansa tuijottaa alakuloisen näköisenä koiraansa tai tiukasti eteenpäin, katseita vältellen? Ei norjalaisetkaan mitään amerikkalaisia tässä asiassa ole, lähimainkaan, mutta siellä on sentään jonkinlainen sääntö se että luonnossa ulkoillessa aina moikataan. Ja päiväkoti ja koulu ohjeistaa oikein erikseen vanhempia tervehtimään toisiaan, kun tuodaan tai haetaan lapsia. Yritän Karistossa pikku hiljaa muuttaa tätä kulttuuria ja moikkailla, vaikka itsekin aika introvertti olen pohjimmiltani. Kanssaihmisten huomioiminen on mielestäni yksi sivilisaation peruskivi.
Kysymys edelliseltä Kuukauden Kasvolta Oula Järvensivulta:
Mille paikkakunnalle rakennuttaisit tunnin junan Lahdesta?
Kongsvingeriin, niin pääsisin osallistumaan LS:n toimintaan aktiivisesti myös Norjassa asuessani.
Mitä tulee mieleen sanoista:
Kylmä – vesi
Hiljaisuus – suo
Kevät – suunnistuskauden avaus
Myrsky – syksy
Lumi – pallo
Rakkaus – perhe
Kuuma – hiki
Aika – tiukilla
Karhu – metsän kuningas (Thierry?)
Tasa-arvo – nainen
Mielenmaisema – suo (kuulostan Myllylältä?)
Runo – Eino Leino ja Hans Børli